Talvi 2016-2017

"Miettikää nyt vielä", sanoi isäni. "Uusi on aina uusi ja rakentaminenkin on helpompaa." Mutta meidän päätä ei enää käännetty. Uusi olisi uusi ja sillä ei olisi mitään historiaa. Tämä talo oli rakennettu vuonna 1825 ja sen jälkeen, kun ensimmäiset asukkaat olivat rakentaneet uuden talon, oli talo ollut monessa käytössä. Se oli ollut kestikievari, siinä oli majoittunut evakoita, rakennuksessa oli toiminut kotiteollisuuskoulu, se oli ollut kesäasuntona, mutta jo yli 30 vuotta se oli ollut tyhjillään varastona. Kuvia on myös presidentti Kekkosen vierailusta talossa ja tällaisia tarinoitahan ei voi uudesta mökistä kertoa.

Koska päätämme ei kukaan saanut enää käännettyä, lähtivät sukulaiset mukaan projektiimme. Onneksi, sillä ilman heitä olisimme uineet allikossa. Isäni alkoi ottamaan selvää mökin siirrosta ja pyysi tarjouksia eri firmoilta. Pian hahmottui myös mahdollisuus, että mökki sittenkin siirrettäisiin kokonaisena. Siihen tarvittaisiin nosturifirma ja lavettikuljetus ja niitä isäni ryhtyi metsästämään. Hintahaitari oli melkoinen, mutta tietenkin myös siirtovälineiden ominaisuudet. Samalla hän alkoi pohtimaan ratkaisua, miten mökki nostettaisiin ilmaan. Konsultointia ja taas konsultointia eri perinnerakentajien ja nosturifirmojen kanssa. 

Mietinnässä oli myös, miltä mökki näyttäisi valmiina. Millainen kuisti ja katto taloon tehtäisiin? Millainen mökki tulisi olemaan sisältä? Mitkä seinät poistettaisiin ja tulisiko sauna mökin sisään vai tehtäisiinkö erillinen saunarakennus? Koko talvi sähköposteissa pompoteltiin piirustuksia puoleen ja toiseen. 

Eräänä päivänä kännykkä piippasi ja viesteihin saapui kuvia tontistamme. Mitä ihmettä siellä oli tapahtunut? Kuvissa tonttimme oli tasattu ja kannot kaivettu ylös. Myös enoni oli täysillä mukana projektissamme ja auttanut meitä tontin pohjan kanssa. Mennessämme paikalle hän oli aluksi hiljainen, koska ei tiennyt, oliko tehnyt väärin touhutessaan kysymättä meiltä. Vaan voiko tuollaisesta olla vihainen? Mieli teki halata, sillä taas oltiin menty yksi askel eteenpäin.

Projekti eteni hirvittävää vauhtia ja yritimme pysyä mieheni kanssa kaiken perässä. Hetkeksi nostimme kädet pystyyn ja pyysimme aikalisää, jotta saisimme lainaneuvottelut tehtyä. Onneksi ne saa nykyään hoidettua omassa keittiössä netin välityksellä, joten aikalisä jäi melko lyhyeksi.  Sitten sopimuksia katon ja yläkerran purkajien kanssa. Sama yritys tekisi perustukset ja vielä siirretyn mökin päälle katon.

Koko ajan seurasin Pelastetaan vanhat talot Facebook ryhmää, jonka kirjoitusten pohjalta tulin vakuuttuneeksi, että mökkiimme tulisi rossipohja. Kaikki kuitenkin kyseenalaistivat päätökseni ja niinpä taas alettiin kysyä neuvoa perinnerakentajilta. Osa puolsi rossipohjaa, osa laattaa. Kukaan ei kuitenkaan tyrmännyt laattaa ja sen eduiksi laskettiin lämpö ja se, että sen päälle olisi helpompi rakentaa takka, palomuurit ja pönttöuuni. Jouduin taipumaan miesten edessä ja perustukseksi valittiin laatta.