Vanhasta mökki parempi

Loppukevät 2017 Huhtikuun viidestoista päivä paikalle saapui rakennusvalvojamme sekä rakennusyrittäjä, jolle aioimme uskoa purkuoperaation sekä rakennuksen vesikattoon noston. Yhdessä pohdimme rakennuksen siirtoa ja pohjaratkaisua. Samalla viikolla saimme julkisivupiirrokset ja kaikki lähti vyörymään eteenpäin. Pari päivää teimme jo seinien purkua ja ovien irrottelua. Itse poistelin laudoista nauloja, koska toivomme voivamme käyttää lautoja uudelleen. Osa nauloista oli vanhoja taottuja, jotka piti pelastaa. Yritin irrottaa myös vanhoja valokatkaisijoita. Jos niitä pystyisi vaikka hämäävästi käyttämään. Nips-naps katkaisijat Muutama kerros tapetteja pois ja alta löytyy seinät. H uhtikuun lopussa tulimme viettämään vappua rakennukselle ja purkamaan väliseiniä. Paljon saimme aikaiseksi kahdestaan, mutta onneksi paikalle tuli myös Onni. Hänen avullaan nousivat lattialankut ja ne saatiin siirrettyä suojaan vanhaan navettaan. Lattialankut olivat uskomattomat. N...

"Miettikää nyt vielä", sanoi isäni. "Uusi on aina uusi ja rakentaminenkin on helpompaa." Mutta meidän päätä ei enää käännetty. Uusi olisi uusi ja sillä ei olisi mitään historiaa. Tämä talo oli rakennettu vuonna 1825 ja sen jälkeen, kun ensimmäiset asukkaat olivat rakentaneet uuden talon, oli talo ollut monessa käytössä. Se oli ollut kestikievari, siinä oli majoittunut evakoita, rakennuksessa oli toiminut kotiteollisuuskoulu, se oli ollut kesäasuntona, mutta jo yli 30 vuotta se oli ollut tyhjillään varastona. Kuvia on myös presidentti Kekkosen vierailusta talossa ja tällaisia tarinoitahan ei voi uudesta mökistä kertoa. Koska päätämme ei kukaan saanut enää käännettyä, lähtivät sukulaiset mukaan projektiimme. Onneksi, sillä ilman heitä olisimme uineet allikossa. Isäni alkoi ottamaan selvää mökin siirrosta ja pyysi tarjouksia eri firmoilta. Pian hahmottui myös mahdollisuus, että mökki sittenkin siirrettäisiin kokonaisena. Siihen tarvittaisiin nosturifirma ja...

Kesän mittaan äitini oli jutellut veljelleen, että olimme puhuneet myös vanhoista rakennuksista mahdollisena mökkivaihtoehtona. Yllätys oli suuri kesän 2016 heinäkuussa, kun hän yllättäen tontilla käydessämme kysyi, että olitteko tosissanne vanhan rakennuksen suhteen. Hänellä nääs ehkä olisi tiedossa sellainen. Siitä paikasta sitä lähdettiin katsomaan. Vanha hirsirunkoinen talo, joka oli purkutuomion saanut. Katto oli vuotanut, yksi huone romahtanut, mutta perusolemukseltaan runko oli kunnossa. Miettikää rauhassa, hän sanoi, mutta hänen mielestään siinä on potentiaalia. Ja mehän mietimme. Paikalle hälytettiin isäni, jolla oli rutkasti kokemusta hirsirakentamisesta. Seuraavaksi rakennusta kutsuttiin katsomaan setäni, joka uransa on tehnyt rakentamisen parissa. Molemmat olivat sitä mieltä, että hirret olivat hienoa käsityötä ja kunnoltaan hyvät. Ainoastaan romahtaneen huoneen yksi seinä mietitytti. Molempia rakennus kiinnosti, mutta molemmat myös varoittelivat työtä ...

Talvi 2014-2015 mietittiin, millainen mökistä tulisi. Ihastuimme moderniin ratkaisuun, jossa oli kaksi erillistä tilaa ja näiden välissä katettu alue. Esittelimme ratkaisua vanhemmilleni ja muille sukulaisille. Osa pudisteli päätään, osa oli hiljaa ja osa innostui valinnasta. Äidilleni sitten sanoin sivulauseessa, että toinen vaihtoehto olisi, jos jostain löytyisi vanha siirrettävä hirsirakennus. Heinäkuussa pääsimme merkkaamaan kaadettavia puita tontilta. Viereisille tonteille oli tulossa talvella metsuri ja päätimme hyödyntää tätä tilaisuutta myös omalla tontillamme. Mökin paikan valitsimme naapuritonteilla olevien mökkien ja kaavassa olevien pykälien mukaan. Paikka oli kuitenkin vielä "noin" paikka. Vanhat kuuset saivat ympärilleen merkkausnauhaa ja lopulta pääsimme kaikkia merkkaajia tyydyttävään lopputulokseen. Kevättalvella puut kaadettiin ja toukokuussa 2016 pääsimme siivoamaan tonttia. Isoimmat tukit olimme myyneet eteenpäin ja pienimpiä runkoja sekä oksi...

Tähän se tulisi. Mökki. Vuonna 2014 ostettiin tontti järven rannalta, jossa myös monien sukulaisteni mökki sijaitsee. Jo vuosia olimme viettäneet juhannukset näillä rannoilla, aina jonkun nurkissa ja nyt kun mahdollisuus omaan paikkaan tuli, iskettiin siihen kiinni. Tontti oli täynnä vanhoja kuusia, naavaa, kiviä ja järveen kurottavia koivuja. Ensimmäistä kertaa tutkimme jokaisen montun, kaatuneen puun ja rannassa olevan onkalon tarkasti. Tämä olisi meidän paikkamme. Tuntui jopa synniltä miettiä näiden puiden kaatamista ja paikan mystisen tunnelman rikkomista. Mihin kohtaan mökki laitettaisiin ja mihin kohtaan tulisi pihatie? Ihana vaihe, jolloin kaikki raataminen ja rahanmeno ei vielä ollut mukana kuvitelmissa.